Seikkailuja ja epäseikkailuja

Tammikuu hujahtikin sitten kokonaan ilman blogipäivityksiä... Syynä tietenkin tenttikausi. Viimeinen kuukausi tuli vietettyä enemmän ja vähemmän nenä kiinni luentokalvoissa. Täällä tosiaan kaikki tentit ovat yleensä joko tammikuussa tai kesäkuussa, lukukauden lopuksi. Kaikki kurssitkin kestävät koko lukukauden eikä täällä ole jaettu lukukausia erikseen periodeihin. Tenttikausi on lisäksi jaettu kahteen erilliseen osaan, joten kaikkiin tentteihin voi osallistua kaksi kertaa.

Itse yritin vähän hajauttaa tenttejä, kun muuten ne olisivat osuneet niin lähekkäin. Saa nähdä oliko tämä hyvä idea, sen takia en nimittäin mennyt ensimmäiseen Cell and Tissue Engineeringin tenttiin ja toinen oli ihan supervaikea. Kyseisen kurssin tentti kun oli kiero monivalintatentti, joka oli itselleni aika uusi tuttavuus... Ja tällä alalla kun niitä yksityiskohtia riittää, niin menee vähän vaikeaksi arpoa oikeaa vastausta jos ei muista kaikkia niitä miljoonia yksityiskohtia. (edit. Läpi meni, jee!)

Kaikki kurssini olivat 6 opintopisteen arvoisia, koko syksyn kestäviä, joten lukemista kyllä riitti. Muutenkin täällä kurssit tuntuivat todella tasokkailta ja tunsin oppivani ihan hirveästi uutta. Harmi ettei se oikein näy arvosanoissa... :D Tosin vielä on tuloksia saamatta, joten on mahdollisuus vielä parantaa (tai huonontaa). Tentit ovat tosiaan myös haastavia ja aikaa niiden tekemiseen on paljon vähemmän kuin Aallossa. Aallossa multa ei koskaan ole loppunut aika kesken ja on jäänyt aikaa pohtimisellekin. Täällä loppui aika kesken melkein kaikissa tenteissä, vaikka kirjoitin kynä sauhuten sen enempiä pohtimatta! Opettaja ilmoitti (portugaliksi...), että nyt on aikaa puoli tuntia ja mulla vielä 1/3 tentistä tekemättä :D Siinä sitten hirveessä kiireessä piti väsätä vastaukset lopputehtäviin ja käsiäalakin oli sen mukainen, että onnea vaan sille joka niitä tarkistaa.

Kyllä, aikaa tämän kokeen tekemiselle oli ruhtinaalliset 2,5 tuntia...

Nojoo, ei koulusta sen enempää. Palataanpa nyt ajassa taaksepäin sellaiset 1,5 kuukautta. Mulla oli täällä joulukuussa taas pari kaveria käymässä, mutta siitä taidan väsätä oman postauksen, koska niitä kuvia tuli taas napsittua ihan kiitettävä määrä. Käytiin Sintrassa ja siellä vielä yhdessä linnassa, jossa en aikasiemmin ollut käynyt. Lähdin sitten kavereideni mukana viettämään joulua Suomeen. Tästä reissusta kehkeytyikin sitten varsinainen seikkailu.

Naapurin kissat tulivat hyvästelemään (vaikka varmaan ruoka olisi kelvannut palkaksi).

Sinne se Lissabon jäi.

Matka alkoi hyvin, oltiin ajoissa kentällä ja muuta. Mutta sitten tulikin odottamaton käänne matkaan: myöhästyimme vaihtolennolta ja jäimme Amsterdamiin jumiin. Amsterdamissa oli niin kova tuuli, että siellä jouduttiin sulkemaan kiitoratoja, jonka takia meidän täytyi odottaa 1,5 tuntia Lissabonissa, että pääsimme edes matkaan. Vaihtoaikaa oli huimat 50 minuuttia, joten lento Helsinkiin lähti sitten ilman meitä. Seuraava Helsinkiin lähtevä kone lähtikin sitten vasta seuraavana aamuna. Onneksi ei tarvinnut jäädä kentälle nukkumaan, vaan saimme viettää yön hotellissa ilmaiseksi. Aamupala varsinkin oli aika mahtava!

Oli muuten vielä aika hieno hotelli.

Nyt voin sitten sanoa käyneeni Amsterdamissakin. Tosin mitään me ei kyllä siellä nähty, mentiin suoraan lentokentältä hotellille, nukuttiin ja aamulla takaisin ja uusi yritys päästä Suomeen. Toinen yritys sitten onneksi onnistui ja joulu Suomessa sai alkaa.

Takaisin Lissaboniin lähdin viikon Suomessa oleilun jälkeen, koska halusin viettää uudenvuoden Lissabonissa. Suomen uudetvuodet on jo niin nähty, että oli kiva saada vähän vaihtelua. Paikallinen kaverini kutsui minut viettämään uuttavuotta kaverinsa luo, jonne oli kokoontunut paljon porukkaa. Kävi sitten niin, että olin paikan ainoa ei-portugalilainen ja siten ainoa, jolta portugali ei oikein tahdo sujua. Olin siis suhteellisen kujalla aika suuren osan illasta :D Onneksi sieltä löytyi sitten juttuseuraa, kun porukka jakautui pienempiin ryhmiin, niin sain minäkin osallistua keskusteluun englanniksi.

Minun piti löytää itse paikan päälle, tai ainakin oikealle metroasemalle, koska kaverini asui eri suunnalla. Metroaseman nimi oli lupaavasti Senhor Roubado (herra ryöstetty) ja metro kulki sellaisten alueiden (Ameixoeira, Lumiar) läpi, joista meitä oltiin varoiteltu, että älkää vaan sieltä hankkiko kämppää. Selvisin kuitenkin oikealle metroasemalle ilman kommelluksia. Siellä piti kuitenkin hetki odottaa, että mut tultiin noukkimaan ja oli se vähän kuumottavaa. Lisäksi näin vielä rotan siinä odotellessa!

Keskiyön lähestyessä lähdimme kohti Praça do Comérciota ilotulituksia katsomaan. Matka kesti kuitenkin niin kauan, että ei me niitä ihan hirveästi nähty.

Siellä niitä näkyy.

Muutama muukin oli eksynyt paikalle.

Jotta nyt vähän vielä sekotettaisiin lukijoiden päitä, niin seuraavaksi voisinkin hypätä tammikuun puoleen väliin. Keskellä tenttilukemista meidät nimittäin kutsuttiin Viivin kanssa portugalilaiseen kotiin illalliselle! Tutustuttiin täällä tyttöön, joka tekee dippatyönsä nyt keväällä Suomessa, ja ollaan autettu häntä käytännön asioiden kanssa ja vastailtu kysymyksiin parhaamme mukaan. Hänkin oli meille suureksi avuksi ja auttoi, kun meillä oli jotain epäselvyyksiä täällä. Hänen perheensä sitten kutsui meidät luokseen ja se oli varmaan ensimmäinen kerta täällä, kun söin oikeasti portugalilaista ruokaa eli bacalhauta (=turska).

Pääsimme maistamaan kahta erilaista bacalhau-ruokalajia. Toinen oli nimeltään Bacalhau à Gomes de Sá. Siinä oli bacalhaun lisäksi perunaa, sipulia ja pinnalla keitettyjä kananmunia. Toinen oli Bacalhau com Broa, joka muistutti itse asiassa vähän kaalilaatikkoa! Siinä oli kaalia tai ainakin jotain kaalin tapaista ja maissileivän murusia. Kuvat lainasin tällä kertaa netistä, koska en kehdannut alkaa kuvaamaan ruokapöytää siellä.

Bacalhau à Gomes de Sá

Bacalhau com Broa

Lisäksi saimme maistaa viinejä ja jälkiruoaksi oli hedelmiä ja arroz doce -nimistä jälkiruokaa, joka tuo suomalaisen mieleen riisipuuron. Se kylläkin syödään kylmänä ja maustetaan sitruunalla. Pinnalle tehdään yleensä kuvioita kanelilla.

Arroz doce

Portugalissa on sanonta, jonka mukaan on olemassa 365 tapaa valmistaa bacalhauta, yksi vuoden jokaiselle päivälle. En tiedä mistä tämä sanonta on peräisin, mutta sitä en epäile yhtään etteikö Portugalissa olisi hurjasti erilaisia bacalhau-ruokalajeja. Monet ovat saaneet nimensä keksijänsä mukaan, kuten esimerkiksi juuri tuo Bacalhau à Gomes de Sá. Kuivattua ja suolattua turskaa täytyy liottaa vedessä kolmisen päivää ennen kuin siitä edes voi valmistaa ruokaa, joten ihan pikaruoka ei ole kyseessä.

Tältä ne näyttävät kaupassa, haju on myös aika tyrmäävä.

Tästä tuli nyt aika hyppivä ja sekava teksti, mutta ei voi mitään, koittakaa kestää! Enää viikko jäljellä Portugali-elämää, joten täytyy nyt vielä tehdä kaikkea kivaa ja nähdä kavereita, ennen kuin lähtö Suomeen koittaa. Mielelläni jäisin tänne kyllä vielä pidemmäksikin aikaa...

PS. Lissabon on ihana