Linnoja ja leivoksia

Tässä postauksessa aikamatkustellaan taas takaisin viime vuoden puolelle, tarkemmin sanottuna joulukuun puoleen väliin, jolloin kaverini Annika ja Salla tulivat käymään. Heillä oli jo tarkat suunnitelmat asioista, joita he halusivat täällä ollessaan tehdä, joten en päässyt pahemmin toimittamaan matkaoppaan virkaa. Piti vielä lisäksi hoitaa muutamia koulujuttuja, joten ihan joka päivä en ollut heidän mukanaan turisteilemassa.

En tainnutkaan muuten aiemmin mainita, mutta kävin Enrique Iglesiasin keikalla! Keikka oli juuri ennen kuin Annika ja Salla tulivat käymään. Ei ihan sellaista musiikkia, jota normaalisti kuuntelen, mutta kivaa oli ja musiikki on kuitenkin aika menevää, joten ei mitään valittamista sen suhteen!

Ärsyynnyttiin Viivin kanssa, kun kaikilla oli kännykkä jatkuvasti kädessä, joten itse ei sitten otettu pahemmin kuvia... :D

Nojoo, takaisin Annikan ja Sallan vierailuun. Joulu lähestyi kovaa vauhtia, joten myös Lissabonissa näkyi joulukoristeita ja oli kaikenlaista tapahtumaa. Osuimme hiukan vahingossa Praça do Comérciolle sopivasti juuri, kun siellä oli alkamassa eräänlainen valotaideteos. Kuulemma tapahtuma on jokavuotinen. Praça do Comércion laidalla on suhteellisen iso riemukaari, Arco da Rua Augusta, jolle sitten heijastetaan erilaisia videoita. Taideteos kesti 15 minuuttia ja se esitettiin joka ilta kolme kertaa varmaan viikon ajan ennen joulua. Paikalla oli paljon katselijoita, joten ilmeisesti se on aika suosittu. Otin myös pienen videoklipin tapahtumasta.

Tässä taisi olla kyseessä Coca-Colan mainos...

Praça do Comérciolla oli myös luistinrata, vaikka lämpötila taisi pyöriä joulukuussa siinä 15 asteen paikkeilla päivisin. Luistinratoja näkyi myös kauppakeskuksissa sisällä, mikä oli vielä yllättävämpää. Siellä ne lapset viilettivät farkuissa ja ilman kypärää... :D

Yhden päivän ohjelmana oli vierailla Sintrassa, koska se on ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka ja itsekin olin käynyt siellä vain kerran. Silloin aika loppui vähän kesken, ja esimerkiksi Castelo dos Mouros jäi näkemättä. Tällä kerralla ehdittiin käydä sielläkin ja saatiin turisteilla suhteellisen rauhassa, koska joulukuun puoliväli ei ilmeisesti ole parasta turistisesonkia. Mentiin paikan päälle junalla Rossion asemalta, ja matka sujui aika kätevästi. Kierreltiin eka kaupungissa ja sitten käväistiin Quinta da Regaleirassa. Sitten hypättiin bussiin ja ajeltiin vuorelle, jossa sijaitsevat Palácio da Pena ja Castelo dos Mouros.

Sintran kaupungista.

Vuoren huipulla pilkistää Castelo dos Mouros.

Ilo oli molemminpuolinen! Kissa kiipesi syliin ihan omasta aloitteestaan.

Misteli??? Vai orjanlaakeri...?

Käveltiin sitten Palácio da Penan puutarhassa ja tuli tällainen vastaan! Näyttää ihan misteliltä ainakin mun mielestä, mutta sitten kun googlailin, niin mistelit ovatkin ihan erinäköisiä. Mulla on varmaan ihan väärät käsitykset asiasta, kun luulin että mistelit ovat tuollaisia sahalaitareunaisia ja kasvattavat punaisia marjoja, kun oikeasti lehdet ovat pyöreitä ja marjat valkoisia...? Ilmeisesti kyseessä onkin orjanlaakeri/piikkipaatsama eikä misteli! Kaikkea sitä oppiikin ja mitä jännemmissä paikoissa...

Poseerausta Sintrassa.

Akrobaattinen taidonnäyte... :D

Annika ja Salla pyörähtivät vielä palatsissa ja minä jäin ulos odottelemaan. Samalla toimin myös valokuvaajana suomalaispariskunnalle, jotta he pääsivät yhteiseen kuvaan.

Palatsin jälkeen kiiruhdettiin vielä Castelo dos Mourosille, koska siellä minäkään en ollut aiemmin käynyt. Linnakkeen rakentaminen aloitettiin jo 700-luvulla, mutta se on sen jälkeen kärsinyt mm. vuoden 1755 maanjäristyksen seurauksena, joten nykyiset jäänteet taitavat olla peräisin lähinnä 1800-luvulta. Kello lähenteli uhkaavasti kuutta kun ehdimme paikan päälle, joten olimme viimeiset vierailijat ja saimmekin pyöriä linnoituksessa käytännössä kolmistaan. Ehdimme kuitenkin nähdä linnoituksen ihan hyvin.

Oltiin aika korkealla! Linnoitus kohoaa 400 metrin korkeudella merenpinnasta.

Paikka meni kiinni kuudelta ja syykin selvisi, sillä alkoi olla jo pimeää, kun lähdettiin takaisin kohti Lissabonia. Löydettiin kuitenkin bussi, jolla päästiin alas vuorelta ja sitten käveltiin takaisin juna-asemalle. Matkalla käytiin ostamassa paikallisia herkkuja, nimittäin Travesseiros de Sintra. En oikein tiedä mistä ne oli tehty, mutta useampikin taisi sanoa, että niitä kannattaa maistaa, joten mehän maistoimme. Oli ne ihan hyviäkin kyllä! Googlailulla selvisi, että täyte oli tehty manteleista. Aiemmin päivällä maisteltiin queijoadas-nimisiä leivoksia, ja niidenkin sisältö jäi vähän epäselväksi. Kuvia ei nälkäisenä tullut otettua...

Tässä olikin varmaan tärkeimmät kuvat ja asiat. Sain varsinkin Annikan ihastumaan myös pastel de nata -leivoksiin, joten enää en ole ainoa, joka voisi syödä niitä vaikka joka päivä... :D Parhaat saa Lissabonista (ainakin omasta mielestäni) Largo do Camões -aukion laidalta. Siellä on leipomo nimeltä Manteigaria, jossa valmistetaan ainoastaan pastel de nata -leivoksia. Joka kerta kun siellä olen käynyt, olen saanut lämpimiä ja tuoreita pastéis de natoja. Ne on vaan niiiiin hyviä.

Pastéis de Belém

Jos haluaa pastel de Belém -leivoksia, niin pitää lähteä Belémiin asti. Nekin ovat toki todella hyviä, mutta Belémissä ei yleensä tule pahemmin pyörittyä, kun sinne on vähän enemmän matkaa. Belémin leipomosta saa niitä aitoja ja alkuperäisiä versioita, joista kaikki sai alkunsa 1800-luvulla. Sen takia ne ovat ainoita, joita saa kutsua nimellä pastéis de Belém. Muut saavat kulkea pastéis de nata -nimen alla. Belémissa on aina huima jono leipomoon, mutta se onneksi menee nopeasti ja sieltä myös tietää aina saavansa tuoreita natoja.