Castelo Branco

Helmikuussa tenttien jälkeen mulla oli siis vielä hetki aikaa ennen Suomeen lähtöä ja ehdin käydä myös Castelo Branco -nimisessä kaupungissa. Paikka ei varsinaisesti ole mikään turistinähtävyys, mutta Ricardo on sieltä kotoisin ja sain asua hänen vanhempiensa luona sen aikaa kun olimme siellä. Se oli oikein kiva pikkukaupunki, ja kiersimmekin varmaan kaiken näkemisen arvoisen siellä :D Sisämaassa lämpötilat vaihtelevat vielä enemmän kuin rannikolla, joten lämpötila Castelo Brancossa helmikuun alussa ei todellakaan ollut mikään kovin lämmin. Olin vielä enemmän jäässä kuin Lissabonissa. Kesällä taas lämpötilat kuulemma nousevat helposti 40 asteeseen.

Castelo Branco (= Valkoinen Linna) kartalla (punainen ympyrä).

Castelo Brancon linnaa, joka ei nimestään huolimatta ole valkoinen.

Linnan pihaa. Tämä rakennus tosin on valkoinen.

Näkymä linnakukkulalta kaupunkiin. Kaupunki on rakentunut kukkulan ympärille. Lisäksi kukkiva puu helmikuussa :3

Joku oli päättänyt koristella linnanraunioita.

Matkalla alas linnalta.

Puistossa.

Linna näkyy kukkulan päällä.

Tällaiset ränsistyneet talot ovat tavallaan tosi karmivia ja toisaalta mielenkiintoisia. Suomessa harvoin näkee tällaista ihan keskellä kaupunkia.

Löydettiin myös hautausmaa, mutta valitettavasti sinne ei päässyt sisälle. Kukkia oli huima määrä.

Kaupunkinäkymää.

Tämä paikka oli nimeltään Jardim do Paço Episcopal. Kyseessä on siis puutarha, joka on täynnä patsaita kuninkaista ja horoskooppimerkeistä, vesialtaita, hedelmäpuita ja portaita.

Azulejos-taidetta.

Mä kyllä niin tykkään appelsiinipuista!

Kuten kuvasta näkyy, sää ei ihan suosinut. Mutta eipähän ollut tungostakaan!

Tähän kuvaan mahtuukin suurin osa puutarhasta.

Ja patsaita riittää.

Pakkohan sitä oli poseerata entisaikojen kuninkaiden kanssa.

Katunäkymää.

Pääsin tosiaan myös asumaan portugalilaisen perheen luo ja kävimme myös Ricardonn isovanhempien luona lounaalla. Oli kyllä aika mahtava kokemus päästä näkemään portugalilaista elämää niin lähietäisyydeltä. Ricardon äiti puhuu jonkun verran englantia, mutta muut eivät oikeastaan yhtään. Isovanhempien luona istuin kuuntelemassa kuinka musta puhuttiin portugaliksi :D Ymmärsin suunnilleen mistä puhuttiin, mutta en tietenkään itse osannut vastata, joten Ricardo ja hänen äitinsä vastailivat sitten isovanhempien kysymyksiin. Heitä kiinnosti kyllä kuulla asioita Suomesta, koska ilmeisesti portugalilaisilla on aika hyvä kuva suomalaisista.