Castelo Novo

Noin puolen tunnin ajomatkan päässä Castelo Brancosta on Castelo Novo, jonka nimi tarkoittaa uutta linnaa. Kylä taitaa kuitenkin olla vanhempi kuin Castelo Branco, tai ainakin se näyttää vähemmän modernilta. Kadut ovat kapeita ja talot näyttävät vanhoilta ja ovat pääasiassa kivestä rakennettuja. Castelo Novossakin on linnan jäännökset. Sinne kun menimme, niin tuntui kuin olisi mennyt samalla ajassa taaksepäin ja iski suuri halu katsoa Taru Sormusten Herrasta -leffat uudestaan :D Ihmisiä kylässä asuu vain noin 400, tosin muita emme vierailumme aikana pahemmin nähneet. Vesisade varmaan piti heidät sisätiloissa.

Kuinkakohan monta kuvaa tuli otettua hedelmäpuista koko vaihdon aikana... :D

Tänne asti pääsi autolla, sitten jatkoimme matkaa kävellen.

Kuvassa oleva kivikeppi on häpeäpaalu.

Kadut todella olivat kapeita. Liikennemerkit vähän pilaavat tunnelmaa.

Aika minimaalinen ovi :D Tietysti muhun verrattuna kokoero ei olisi ihan noin iso, kun mulla ei satu olemaan pituutta yli 190 cm.

Lisää kapeita katuja.

Taas yksi ränsistynyt talo, kattokin on tippunut jo alas.

Tämä on sitten jo sitä linnaa.

Pimeän tulon jälkeen alkoi olla jo aika karmivaakin kun ketään ei näkynyt missään.

Tällainen lihakauppa tuli vastaan.

Castelo Branco

Helmikuussa tenttien jälkeen mulla oli siis vielä hetki aikaa ennen Suomeen lähtöä ja ehdin käydä myös Castelo Branco -nimisessä kaupungissa. Paikka ei varsinaisesti ole mikään turistinähtävyys, mutta Ricardo on sieltä kotoisin ja sain asua hänen vanhempiensa luona sen aikaa kun olimme siellä. Se oli oikein kiva pikkukaupunki, ja kiersimmekin varmaan kaiken näkemisen arvoisen siellä :D Sisämaassa lämpötilat vaihtelevat vielä enemmän kuin rannikolla, joten lämpötila Castelo Brancossa helmikuun alussa ei todellakaan ollut mikään kovin lämmin. Olin vielä enemmän jäässä kuin Lissabonissa. Kesällä taas lämpötilat kuulemma nousevat helposti 40 asteeseen.

Castelo Branco (= Valkoinen Linna) kartalla (punainen ympyrä).

Castelo Brancon linnaa, joka ei nimestään huolimatta ole valkoinen.

Linnan pihaa. Tämä rakennus tosin on valkoinen.

Näkymä linnakukkulalta kaupunkiin. Kaupunki on rakentunut kukkulan ympärille. Lisäksi kukkiva puu helmikuussa :3

Joku oli päättänyt koristella linnanraunioita.

Matkalla alas linnalta.

Puistossa.

Linna näkyy kukkulan päällä.

Tällaiset ränsistyneet talot ovat tavallaan tosi karmivia ja toisaalta mielenkiintoisia. Suomessa harvoin näkee tällaista ihan keskellä kaupunkia.

Löydettiin myös hautausmaa, mutta valitettavasti sinne ei päässyt sisälle. Kukkia oli huima määrä.

Kaupunkinäkymää.

Tämä paikka oli nimeltään Jardim do Paço Episcopal. Kyseessä on siis puutarha, joka on täynnä patsaita kuninkaista ja horoskooppimerkeistä, vesialtaita, hedelmäpuita ja portaita.

Azulejos-taidetta.

Mä kyllä niin tykkään appelsiinipuista!

Kuten kuvasta näkyy, sää ei ihan suosinut. Mutta eipähän ollut tungostakaan!

Tähän kuvaan mahtuukin suurin osa puutarhasta.

Ja patsaita riittää.

Pakkohan sitä oli poseerata entisaikojen kuninkaiden kanssa.

Katunäkymää.

Pääsin tosiaan myös asumaan portugalilaisen perheen luo ja kävimme myös Ricardonn isovanhempien luona lounaalla. Oli kyllä aika mahtava kokemus päästä näkemään portugalilaista elämää niin lähietäisyydeltä. Ricardon äiti puhuu jonkun verran englantia, mutta muut eivät oikeastaan yhtään. Isovanhempien luona istuin kuuntelemassa kuinka musta puhuttiin portugaliksi :D Ymmärsin suunnilleen mistä puhuttiin, mutta en tietenkään itse osannut vastata, joten Ricardo ja hänen äitinsä vastailivat sitten isovanhempien kysymyksiin. Heitä kiinnosti kyllä kuulla asioita Suomesta, koska ilmeisesti portugalilaisilla on aika hyvä kuva suomalaisista.

Parque das Nações

Lissabonissa on alue nimeltä Parque das Nações, joka eroaa muista Lissabonin alueista siinä, että se on paljon modernimpi. Kun kävin siellä ensimmäistä kertaa, olo oli pikemminkin kuin Helsingissä eikä Lissabonissa. Alue on rakennettu pääasiassa 1990-luvulla, koska vuonna 1998 Lissabonissa oli maailmannäyttely, jota varten tarvitsi tietysti rakentaa kaikenlaista. Teemana oli "The Oceans, a Heritage for the Future", löytöretkien kunniaksi. Viime viikolla suuntasimme Parque das Naçõesiin (joka muuten tarkoittaa kansojen puistoa), koska siellä on hyvät shoppailumahdollisuudet ja Euroopan suurin akvaario.

Taustalla näkyy Euroopan pisin silta, Ponte Vasco da Gama, jolla on pituutta yli 17 km. Kuulin, että sillan toisessa päässä saattaa nähdä villejä flamingoja!

Alueella on myös tällainen köysirata (vai mitä ne nyt ovatkaan...).

Kuulemma asunnot noissa kahdessa kerrostalossa ovat Lissabonin kalliimpia.

Taustalla näkyvä rakennus on Oceanário de Lisboa, joka siis oli kohteemme tällä kertaa.

Käveltiin ensin vähän ympäriinsä ja sitten suunnattiin Oceanáriolle kaloja katselemaan. Paikka oli todella hieno ja siellä oli vaikka minkälaisia otuksia. Monet olivat suositelleet siellä käymistä, joten pitihän se tietysti päästä itsekin näkemään.

Keskellä oli tällainen jättikokoinen allas, jossa uiskenteli kaloja aina rauskuista ja barracudista lähtien.

Siellä oli myös minipingviinejä! Tai jotain sinnepäin.

Siellä niitä kököttää.

Nämä linnut saivat lennellä siellä ihan miten niitä huvitti. Välillä ne lensivät hyvinkin läheltä.

Lisää pingviinejä!

Rauskuja siellä oli myös erilaisia.

Saukkojakin oli pari kappaletta.

Kalakokous.

Mulla on varmaan useammassakin postauksessa esiintynyt meduusoja... :D

Nemoa etsimässä.

Tein vähän tuttavuutta ison kalan kanssa.

Akvaariovierailun jälkeen suuntasimme viereiseen Vasco da Gaman ostoskeskukseen shoppailemaan. Ystäväni on portugalilainen, mutta ilmeisesti mun ei-portugalilaisuuteni voittaa hänen portugalilaisuutensa, koska lähes poikkeuksetta meille puhuttiin englantia tai ainakin kysyttiin, että puhutaanko me portugalia... Sitten kun myyjille selvisi, että mä en puhu, mutta mun kaveri puhuu, niin keskustelu vaihtui portugaliksi ja minä seisoin pöllämystyneenä vieressä. Ja vielä kun minä olin se, joka niitä vaatteita oli ostamassa. Että sellainen kokemus... :D

Lopuksi vielä huomattiin, että lähistölle oli tippunut lentävä lautanen (X-Filesin joukot olivat selkeästi jo käyneet paikalla tutkimassa tilanteen).